Kuten kotisivuilta on ihmiset lukeneetkin, on meillä ollut todella surun ja murheen aikaa. 15.11.07 tulee pysymään meidän mielissä varmasti loppu elämän. Vaikka aikaa tuosta on kulunut jo melkein kuukausi, tuntuu kuin pakahtuisi ikävään. Kiitos kaunis kaikille ihmisille osanotosta ja hienotunteisuudesta. Asiasta puhuminen on ollut melkein ylitsepääsemätöntä ja ihmiset ovat ihanasti kunnioittanut toivetta, että annetaan hetki ajan kulua ennen kuin selvitän tuon torstai-päivän tapahtumia.
Tuona torstai-iltana Kiia, Fraasi ja Minni tappelivat. Kaikki tapahtui salaman nopeasti ja Fraasi menehtyi välittömästi. Kiia ja Minni lopetettiin eläinlääkärillä. Siinä lyhykäisyydessään kolmen meille niin rakkaan ja tärkeän koiran viimeinen tarina. Näin ei pitänyt koskaan käydä mutta...

Takapihalla on lyhdyssä palanut kynttilä tuosta päivästä alkaen. Ikävä ja syyllisyyden tunne on ihan kamala. Jospa tämä joskus tästä helpottaa.. joskus.

Meidän rakkaille tytöille Kiialle, Minnille ja Fraasille:

Yksin vaellan
valot tähtien
yössä kimmeltää.
Muistan ystävää
kun tästä kuljettiin
sä sanoit mulle niin
Vierellesi aina jään
vaik joudun lähtemään

Vain jouluyö nyt kuulla saa
mun toiveen hiljaisen.
Jos vielä oisit vierelläni
ois joulu ikuinen.
Kai kuulet toiveen tään
jäi susta elämään
niin kauniit muistot jotka
aina jouluna mä nään.
Vain jouluyö nyt kuulla saa
mun toiveen hiljaisen
Kun kuljet siellä jossakin
tiellä enkelten.
Jos kuulet toiveen mun
niin ehkä rauhoitun
kun rakkauden suuren
tunnen sun.

Pienen kynttilän
sulle sytytän,
lumeen valkoiseen
nimesi mä teen.
Kai toive jokaisen
on lahja rakkauden
kun kaiken joskus kadottaa.
Sen joulu tuoda saa..